Seurakunnan historiaa
Forssan Vapaaseurakunta on perustettu "joulukiireitten" keskellä, 17.12.1922. Se kertoo omaa kieltänsä siitä, miten tärkeäksi koettu asia on nostettu päällimmäiseksi ja koottu paikkakunnalla jo pitkään vaikuttanut työ järjestäytyneeksi seurakunnalliseksi työksi.
Seurakunta toimi pitkään ilman omaa rukoushuonetta. Aluksi kokoonnuttiin esimerkiksi valokuvaaja Södergreniltä vuokratuissa tiloissa. Myöhemmin kokoontumispaikkoina ovat olleet mm. Kauppakatu 25, Aili Tuomen kaupan alakerta sekä Pelastusarmeijan rukoushuone, Käsityöläiskatu 38. Viimeksi, ennen oman seurakuntatilan ostamista, seurakunta kokoontui Munkinaistentie 3:ssa, Murtolahtien omistaman talon alakertaan remontoidussa viihtyisässä salissa. Tumma, röpelöseinäinen, peltisepänverstaana aiemmin toiminut tila koki melkoisen muodonmuutoksen valoisaksi seurakuntasaliksi uutterien talkoolaisten voimin. Loppuremontissa tuli kuitenkin valtava kiire, kun Vapaakirkon silloiselle kirkkokunnanjohtajalle, Erkki Verkkoselle, ei sopinut lähikuukausinakaan muu sunnuntai kuin 23.4.1989 tulla siunaamaan uudet seurakuntatilat ja niin juhla päätettiin sitten pitää silloin. Viimeinen yö ennen juhlia oli talkooväen kovin urakka. Tarkalle meni ja oman seurakunnan pastori Pekka Murtolahti sai vaimoltansa yläkerrasta hätäisen soiton noin tunti ennen juhlakokouksen alkua: Äkkiä nyt tänne kaikki pesulle ja haalarit pois! Kirkkokunnanjohtajan auto ajoi jo pihaan! Vain jalkalistojen laittaminen jäi kesken, mutta sitä tuskin kukaan edes huomasi juhlaväen alkaessa tungeksia saliin. Tämä tila palveli sitten kokouspaikkana kuukautta vaille kymmenen vuotta.
Oma rukoushuone saatiin ostettua marraskuun alussa 1999, aivan keskeltä kaupunkia, torin laidasta, osoitteesta Hämeentie 15. Nyt seurakunta sai toimivat tilat. Kokoussaliin mahtuu n. 200 ihmistä. Lisäksi on tilava keittiö ja kahvio, pyhäkoulun pitopaikka, toimisto ja lähetystyön tueksi toimiva kirpputori sekä yläkerrassa majoitustilaa, ym. Tämä rakennus on Forssa-Finlayson yhtiön rakennuttama. Sen valmistujaisia on paikkakunnalla juhlittu aikanaan jo syksyllä 1901. Alun alkain sen käyttötarkoituksena oli olla tehtaan työläisille kulttuurin kehto ja samalla myös vapaa-ajan virkistäytymispaikka. Niinpä rakennuksen ensimmäisenä nimenäkin oli Kirjastotalo. Myöhemmin se on tunnettu Kerhola-nimellä; paikkana, jossa on ollut vilkasta urheilu-, musiikki- ja erilaisten juhlien järjestämistoimintaa, ym.. Siinä vaiheessa, kun rakennus saatiin ostaa, sitä omisti Asko Oyj. Nyt sille annettiin uusi nimi, Torikirkko, koska se sijaitsee aivan torin laidalla, keskellä kaupunkia. Seurakuntaväki - ja monet ulkopuolisetkin hyvät ystävät - remontoivat jälleen innolla, talkootyönä, rakennuksen sisätilat nykyiseen muotoonsa ja uusiin väreihinsä. Seurakunta sai rohkeutta oman tilan ostoon erään lapsettomana poisnukkuneen ystävän testamenttaamista varoista, joista hän testamenttia kirjoittaessaan sanoi: Tässä on teille sitten alkupääoma, ”pesämuna”, kun ostatte sen Kerholan kokouspaikaksi seurakunnalle. Asiaa rukoiltiin hartaasti, mutta kesti vielä monta vuotta ennen kuin rakennuksen ostaminen tuli tosimielessä edes mahdolliseksikaan.
Oman rukoushuoneen käyttöön siunaamisjuhla pidettiin sitten 26.3.2000. Tilaisuudessa Forssan silloinen kaupunginjohtaja, Hannu Joensivu, tervehdyspuhetta pitäessään ilmaisi ilonsa siitä, että näin tämä kaunis, suojeltava rakennus, on saanut uuden elämän ja arvoisensa käyttötarkoituksen. Edelleen sen ovet ovat auki kaikille ihmisille; tulla, levähtää ja virkistäytyä. Niin, kokea juhlaa Jumalan Pyhän Hengen hoitavassa ilmapiirissä.
Hengellisen työn ohessa seurakuntaväki on talkoilla maalannut Torikirkon peltikaton kesällä 2006 ja pari vuotta myöhemmin tehtiin kosteuseristys ja sadevesiviemäröinti. Vanhassa rakennuksessa on aina oma viihtyisyytensä, jos kohta jatkuvasti myös jotain remontin ja uudistuksen tarvettakin.
Tärkeintä seurakunnassa ja sen historiassa on kuitenkin aina se sisäinen elämä, mikä tapahtuu niin seurakuntaan jo liittyneiden varsinaisten jäsenten sydämissä kuin niidenkin, joiden sydämissä on käynnissä etsintä ja halu löytää elämälleen kestävä perusta ja hoitava seurakuntayhteys. Sitä uutta luovaa ’rakennus- ja peruskunnostustyötä’ ihmissydämessä tekee kaiken aikaa rakastava Taivaallinen Isä Poikansa Jeesuksen Kristuksen ja Pyhän Henkensä kautta.
